Reilu teehetki

Olen kotona hoitamassa sairasta lasta vaikka haluaisin olla töissä ja nautiskella vartin kuluttua Reilua teetä koko henkilöstön kanssa Väentuvassa. Reiluja tuotteita pitäisi olla itsestäänselvästi tarjolla aina. Ja myrkyttömiä luomuja. Reilu kahvivuosi olisi kerta kaikkiaan parempi kuin yksi hetki lokakuussa.

Onneksi reilua teetä on kotonakin. Nyt kohotan kupin vastuulliselle globaalille kehitykselle, joka ei tähtää eksponentiaaliseen kasvuun, joka kilahtaa rikkaan kukkaroon köyhän selkänahasta. Kuppi yhteiselle maailmalle ja oikeudenmukaisuuden uudelle tulemiselle. On uljas olo.

“pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi”

On se Maija Anttila melkoinen oman kaistansa pörheltäjä helsinkiläisessä kaupunkisuunnittelussa. Sain vasta Helsingin Sanomien artikkelista lukea, että lautakunnan pj Maija Anttila on tehnyt keskustatunnelia puoltavan muutosesityksen, joka voitti lautakunnan äänestyksen puheenjohtajan äänellä. Voi pyhä sylvi ja kaikki muut.

En lähde syyttämään demareita siitä, että ensin he julistavat vihertyneensä yllättäen keskustatunnelin vastustajiksi. Minusta teennäiseltäkin vaikuttava vihertyminen on aina hyvä asia, piiru ihmisen suuntaan vai miten se meni. Mutta syytän kyllä Maija Anttilaa kaavakikkailusta ja kuuroudesta ihmisten mielipiteille – oma ryhmänsä mukaanlukien. Maija tuskin saa vaalien jälkeen enää tällaista asemaa demareissa, mutta siihen asti on sinniteltävä lautakunnan pj:n mielivaltaisuuden ja itsepintaisuuden aallokossa. 5-4 päättyvät lähes kaikki äänestykset kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Tarkoittaako se, että kaupunkilaisista VIIS, ja meitä muita on NELJÄ?

Samaan aikaan, kun kauhistelen sitä, ettei keskustatunnelia vielä lopullisesti haudattukaan, Uutispäivä Demarissa tehdään perinteistä vaalienaluejournalismia. Demarit ottivat kunnallisvaalitaktiikakseen napata Vihreiden kaikki hyvät teemat itselleen ja esiintyä ekoaatteen lipun alla sädekehä pollaa koristaen. Tämän totesi Hesarissa tänään Riku Jokinenkin. Nyt Demarissa kirjoitetaan, että me Vihreät olemme kataismaisempia kuin Katainen itse hallituksessa ja että olemme lainaismerkeissä “ympäristöystävällisiä” maksuttoman joukkoliikenteen kaatajia Helsingissä. Melkein huvittaisi jollei rasittaisi.

“…myös kunnallispolitiikassa vihreys on sameutunut samaa vauhtia kun vihreät ovat liittoutuneet kokoomuksen kanssa. Viitanen valittaa, että myyräntyö ympäristöä vastaan tapahtuu usein lautakunta-vaiheessa, eikä suuri yleisö välttämättä sitä kuule.”, sanoo lehti viime viikolla Päivi Lipposen
ja Pia Viitasen suulla. Voiko enää katkerampaa kaverin menetys -puheenvuoroa olla. Vihreät myyräntyössä ympäristöä vastaan..?! Mitä tuohon voi enää enää järkevää vasta-argumentoida. Osaan vain väsyneenä sanoa höpö höpö.

Aina ennen vaaleja pääsääntöisesti muka-vihertyvät saa kai totuuden muuntelusta ja linjattomuudesta kiinni vain asentamalla lautakuntiin kamerat ja kelailemalla nauhoilta kootut betonoinnit kuten kaupunkilaisille tärkeiden viheralueiden rakentamista puoltavat puheenvuorot ja kiihkeät keskustatunnelin kannatukset.

Puhumattakaan mm. siitä, miten Anttila ei edes vastaanottanut kansalaisdelegaatiota, joka toi addressia Keskuspuiston puolesta. Delegaatio joutui ensin ksv:n kehoituksesta kiireesti kopioimaan omalla rahallaan addressin messevän kokoisen nimikirjoituspinkan ja sitten värjöttelemään ksv:n rakennuksen ulkopuolella tervehtimässä lautakuntaan kiirehtiviä jäseniä. Hohhoijaa, demokratian riemuvoitto sekin.

Päivän viisu: “pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi, maija Kanttila”. Sing along, folks!

sekstarit

Kanervan sekstarit kiihottavat kansaa. Pornotähti-stripparille lähetetyt viestit ovat hyvän ulkoministerin yksityiselämää, jota pahat viestimet epäreilusti tonkivat. Samoin se, että Kanerva valehteli medioille.

Televisio-ohjelmissa kysytään, miksi Ruususta kiusataan ja miksi Kanervan ei anneta olla poika poikien joukossa, miksi Vanhasen ei anneta olla se sankari, jonka me haluamme hänen olevan. Kansa rakastaa Ikeä eikä halua, että häntä häiritään. Antakaa Iken sekstaroida ja piehtaroida, antakaa hänelle työrauha, sanovat suomalaiset.

Kun Ilkka saa jatkaa rauhassa hyvää työtään ja kun hänen imagotahransa ovat ainoastaan kirkastaneet Iken tavallisen ja hyvän miehen mainetta, voidaan huoahtaa helpotuksesta ja palata arkeen. Aikamme Ahteet ja Juhantalot, Matit ja Ilkat ansaitsevat kunnioituksemme suomalaisina miehinä, joilla on perustarpeita ja heikkouksia. He ovat jätkiä, poikia, miehiä, hyviä työssään. Antakaa poikien olla poikia.

Mutta mitenkäs tytöt?, kysyn minä skandaalista toiseen ratkastavia miehiä paapovalta kansalta. Miksi naisia eivät puolusta edes omat? Miksi Jäätteenmäki lähti valheen takia, mutta Kanerva ei lähde kulumallakaan? Miksi autoa humalassa parkkipaikalla sirtänyt Pietikäinen lähti, mutta moni muu ratista kärähtänyt jatkaa seutunsa äänikuninkaana? Miksi Arja Alhon itku televisiossa oli Arjan uran kohtalokas käännekohta? Miksi Rosan hameen pituus oli syynissä ja Rosan uupumisella mässäiltiin?

Miksi Rosa lähti, ja kuka puolusti hanakasti näitä naisia?

Jos naispuolinen 60-vuotias ministeri lähestyisi seksuaalisväritteisillä viesteillä ja ehdotuksilla 20-vuotiasta pornotähti-poikaa, nainen lentäisi politiikasta kuin leppäkeihäs. Hänet uhrattaisiin roviolla, moraalikeskustelut jyläisivät, vanhoillisen siiven miehet älisivät puoli yhdeksän uutisissa jyrein äänin. Nainen saisi sen luokan stigman otsaansa, että se tuhoaisi varmasti uran lisäksi osan elämääkin. Mieti, kansa, sitä.

Kerkko Koskinen voitti Euroviisu-karsinnat

Kerkko oli Suomen Euroviisuilujen voittaja. Vuokon ja Mikaelin piisit olivat parhaat. Piste.

sätkynukke-kalkkuna ja sen kaverit

Sätkynukke-kalkkuna esittää vuoden 2008 Euroviisuissa kappaleen Irelande Douze Pointe. Lause on totisinta totta ja sisältää vakavaa yhteiskunnallista kritiikkiäkin. No, okei, ei ehkä yhteiskunnallista.

Irkkukalkkuna protestoi piisillään Euroviisujen naapurisopuun perustuvaa pisteiden jakamista. Tosi huvittavaahan se onkin, kun ruotsi-suomi-norja-viro tms. porukan yhteistyöstä on kiinni, kuka saa järjestääkseen seuraavat viisut. Mutta huvittavaa kuuluukin olla. Ja yhteistyö on kivaa. Ja irkkukatkeruus on ärsyttävää, koska kaikki muistavat miten Irlanti voitti raivostuttavasti viiaut kolme kertaa peräkkäin. Hei, Irkut, ei aina voi voittaa, eikä etenkään sellasella naiivilla kukkaisviisulla, jonka esititte Helsingissä.Aionkin protestoida sätkynukke-kalkkunan esitystä heilumalla viisufinaalin eturivissä pukeutuneena erakkorapu-kumikaapuun, jossa helmeilevät irkkulipun värit ja jonka kotilosta kaikuu veikeänrytmikäs viuluviikarointi. Mutta tietysti vain, jos kari tapsa esiintyy Suomen edustajana piisillä Olen Kari Euroopasta ja rakastan teitä kaikkia – kulkekaa kanssani kohti uuden ystävyyden kirkkainta rakkauden euroaamua.

Sillä viisut on kivat ja niitä vastaan protestointi on kivaa ja protestointia vastaan protestointi on kivaa. Pääasia on kivuus.

niistä kärpäsistä minä vaan vielä

sen verran, että tänään yksi niistä lensi korvaani. Se on ihan yksinkertainen asia ja pieni tapahtuma, mutta voi tällaisena kesäpäivänä tuntua aikaslailla mullistavalta.

Seisoin mattolaiturin edessä ja katselin silmät mutkalla ja laiskana ihmisten uurastusta. Siinä sitten tuulenpuuskan mukana lensi se perkeleen kärpänen sinne korvakäytävääni. Pörisi hetken aikaa kuin mettä etsien ja häipyi kauhuissaan taivaanrantaan. Mitä juuri tapahtui?!, kiljuin mielessäni. Hetkeen en nimittäin kuullut mitään. Tai kuulin – sitä perkeleen pörinää.

Onneksi tajusi häipyä nopeasti. En minäkään minun korvassani viihtyisi. En ole mikän kärpästen mielentilojen erityisasiantuntija, mutta voisin vannoa, että se oli kauhuissaan.

Nauroivat mattolaiturilla, kun en suostunut huolehtimaan lasten jäätelöistä naamoista. Huikkasin vain, että en voisi vähempää niitten naamoista nyt välittää, kun oikea ja kokonainen kärpänen juuri käväisi korvassani. Kuulkaas.

Mitä mä sanoin. Melko mullistavaa.

Kotimatkalla esikoinen totesi, että mikä ettei korvaan. “Kun niille kerran poron sierain on ideaali paikka miksei sitten sun korva.” Miksei tosiaan. Jos alkais vaikka kasvattaa niitä ihan kaupallisiin tarkoituksiin. Myisi kärpäsiksi kärpästen paikalle. Olisin Kärpästen Herra.