lomauupumus

Työuupumuksesta puhutaan joka paikassa, mutta mua vaivaa lomauupumus. Ens viikolla pitää palata taas töihin, rusketusta on ja reissua on tehty, mutta mieli on väsynyt. En jaksa mitään. Koko loma on mennyt sen ihmettelemisessä, miksen piristy. Olen riidellyt, valvonut ja itkenyt, kärsinyt kovista säryistä, silmänaluset ovat yhtä mustat kuin lomalle lähtiessä mutta rusketus peittää totuuden armollisesti.

Olen pohtinut luopumisia ja jaksamista, ihmissuhteitani ja arkeani. Asiat ovat painaneet mieltä ja loma-ajan rajallisuus stressannut entistä freelanceriä ja nykyistä vakkari-päivätyöläistä. Neljä viikkoa ei ole mitään ja kuitenkin se on paljon.

Onneksi voi keskittyä muiden ihmisten asioihin ja miettiä niitä. Lapsen uuden koulun alku, miehen uusi työnkuva, isäpuolen pyöreät synttärit, ystävän eroprosessi, ekaluokan aloittavalle kummitytölle Italiasta ostamani superglitter&glamour-repun vastaanotto, appiukon kuntoutuminen aivoverenvuodosta.

Pitää alkaa elää päivä kerrallaan ja antaa itselleen enemmän anteeksi ja hankkia apua arjen pyöritykseen. Unelmoin uudesta kodista, mökistä, pitkistä kesistä Italiassa, joulusta matkoilla, koiranpennusta vihdoin, sovusta ja ilosta, leppoisista illoista. Stressissäni pyörimisen sijaan aion yrittää keskittyä näiden unelmien toteuttamiseen pala kerrallaan.

Mutta mitä vastaan teille, kun kysytte miten loma meni. Ihan jees, mikäs siinä, aurinkoa ja lepoa, kyllä nyt taas jaksaa. Valehtelija.

siivoa pöytäsi

Tiedättehän, että joinain päivinä töitä tulvii ovista ja ikkunoista. Ajatus keskeytyy koko ajan, kommentteja satelee, ihmiset ryntäilevät ärtyneinä huoneeseesi ja sieltä ulos. Missään ei tunnu olevan mitään järkeä eikä järjestystä, ja tilanne ajautuu kohti kaaosta.

Sellaisina hetkinä minun on vaikea hengittää.

Tänään mietin, pitääkö paeta vai ryhtyä väkisin toimeen, kun työmäärä ylittää kaikki inhimilliset rajat. Pakenin työkaverin huoneeseen ja kysyin neuvoa. “Mene ensin ulos kävelylle ja kun palaat, siivoa pöytäsi ja jatka työskentelyä vasta sitten”. Hyperventilointini lakkasi ja pala kurkussa suli.

Kävin kävelyllä. Hengitin, soitin pojalleni. Juttelin, kuuntelin ja katselin. Ja sitten takaisin työhuoneeseen. Ja KARDINAALIMOKA: en siivonnut pöytää. Helpotus jäi hetkelliseksi ja pinnalliseksi. Olisi pitänyt lajitella eri projekteihin kuuluvat paperit näteiksi nipuiksi ja ryhtyä hommiin vasta sitten. Nyt en yhtään tiedä, mitä kaikkea epämääräisissä pinoissa lymyilee. Mitä kaikkea olen unohtanut.

Kaaoksen taltuttamiseksi rastitin aluksi aina kaiken. Jokaiselle työtehtävälle oli oma ruutunta ja kun se oli tehty: rasti. Se tuntui hyvältä. Siihen palaakin heti huomenna.

Mä luulen, että lapsillani on vähän samat fiilikset täällä sekasortoisessa kodissa, jossa pölyä on enemmän kuin happea ja pöytäpintaa ei näy missään. He ovat koko ajan huolissaan siitä, muistammeko me, että lauantaina on koulua ja että huomenna on naamiaiset iltapäiväkerhossa ja eilen oli lelupäivä ja kaverin synttärilahja pitää ostaa… No ei me muisteta. Ei todellakaan koskaan muisteta mitään. Lapsiparat säntäilevät hysteeristen aikuisten perässä viimetingassa sinne ja tänne. Hätääntyvät ja väsyvät.

Syytän sotkua. Pitää siivota nää perkeleen pöydät!

Työelämässä tukka lähtee (ja Pajunen on pahvi)

Kokopäivätyöhön siirtyminen on imenyt ylimääräiset mehut tiedottajasta. Viimeisen kahden kuukauden aikana olen paiskinut töitä, niin että pillit soi ja tukka lähtee.

 On seminaaria, tiedotustilaisuutta, kiireellistä tiedottamista siitä ja tästä. Ja ympärillä koko joukko asiantuntijoita, jotka kokevat olevansa oman elämänsä supertiedottajia.

Tiedottaja onkin diplomaattien aatelia. Ei mikään ihme, että tiedottajat usein pärjäävät myös politiikan joka suuntaan mairealla kentällä.

Yksi heebo, joka on tyystin  lopettanut maireilun, on Jussi Takapajunen. Hän läväytti pöytään kokoomuksen linjan Helsingin keskustan autoittamisesta. Vanhanen kansoittaa maata, Pajunen autoistaa Helsinkiä. Ihanaa, hei, ihanaa.

Helsingin keskusta tarvitsee lisää autoja yhtä paljon kuin keuhkosyöpäpotilas röökiä. Voihan niitä autoja lisätä ihan loputtomiin ja alkaa vaikka asetella päällekäisille kaistoille, mutta miksi ihmeessä sortuisimme idiotismiin.

Uuden väylät kuten kammottava megasuunnitelma keskustatunneli, luovat uutta trafiikkia. Ei kävelykeskustoja luoda piilottamalla autot maan alle. Se näkymä on kuin hölmöläistarinasta. Ehkä saasteetkin katoavat, kun niitä ei näy? Pajunen on pahvi ja elää menneisyydessä. Nuorta ylipormestaria kehiin ja vähän sassiin.