Lennän ylihuomenna Italiaan. Ennen muinoin lentäminen kuulosti ihanalta asialta – aah, vapautta ilmojen halki, raikas sininen ympärillä, pilviä, alhaalla vuorijonot. Nopeaa ja helppoa, palvelua taivaalla, irtautumista maasta ja maan arkisista huolista. Kuplivaa tai vaahtoavaa, musiikkia ja silmät kiinni.
Mutta nyt lentäminen tuntuu pahalta. Ainoa asia, jota pieni vihreä ihminen nyt miettii, on: mihin suoritan vapaaehtoisen lentomaksun. Olen päätynyt Maan ystäviin. Siellä fossiilisen lentomatkani aiheuttamat päästöt kompensoidaan käyttämällä rahani sellaisiin hankkeisiin, joilla vähennetään päästöjä pitkällä tähtäimellä. Maan ystävien ilmastokampanja Polttava kysymys on proggis, jonka toimintaa on ilo tukea.
En pysty maksamaan aivan suositusta eli 10 % koko nelihenkisen perheeni lennoista, mutta maksan minkä pystyn. Hyvää omatuntoa ei kuitenkaan voi ostaa. Kestävämpiä liikkumisen tapoja on olemassa ja niitä pitää käyttää sekä kehittää edelleen lisää. Kunpa lentäminen olisi ekologista. Ansaitsenko minä Maan ystävyyden? Vetääkö huonon omatuntoni painolasti koneemme maan kamaralle?
Iloista ja vastuullista kesää ja lomaa meille kaikille pienille ahkerille työmurkuille ja tärkeille vapaaehtoisille. Muiden murkkujen maailmaan voi käydä tutustumassa osoitteessa www.murkunkanssa.fi.
