Obama voitti. Ja nyt laulattaa. Amerikalla on musta, nuori presidentti, jonka toinen nimi on Hussein. Edistystä. Varsinainen jättiläisharppaus. Tämä antaa toivoa.
Obama on intohimoinen verbalisti, jonka uskottavuus ja jylheät puheet tuovat maalle ja maailmalle toivoa. Ehkä USA voi uudistua, ehkä demokratia voi toteutua käytännössäkin, ehkä paremmat ajat koittavat piankin. Ehkä Obaman tulevaisuudenusko on itseään totetuttava skenaaario. Toivotaan.
Mutta talouskriisi ei näytä laantuvan vielä. Toivoa eivät herätä myöskään Obaman lausunnot, joissa hän kannattaa kuolemanrangaistuksen langettamista kaikkein pahimmista rikoksista. Tämä tosin on kolmannen käden tieto: suomalaismedia kertoi Obaman sanoneen näin amerikkalaismedialle. Mutta tämä juoru pelottaa. Kuolemanrangaistus on jokaisen “humanistin” vihollinen.
Ehkä USA nyt luopuu pahan akseli -retoriikastaan, kieltää johdonmukaisesti ja myös estää käytännössä vankien epäinhimillisen kohtelun, tuo nuoret miehet kotiin Irakin älyvapaasta sodasta, lakkaa vainoamasta jokaista muslimilta haiskahtavaakin perhettä terroristeina, kitkee asunnottomuutta kaduiltaan. Toivotaan.
Kun talous romahtaa ja työttömyys ja epätoivo kasvavat, terveyspalvelut joutuvat jenkkilässä koville. Mutta vielä palveluketjua kovemmalle joutuvat sairastuneet ihmiset. Heille on vihdoin tarjottava sitä, mikä meillä suomalaisilla jo on: laadukas julkinen terveydenhuolto. Vaikka meilläkin valittamista aina riittää, on julkinen terveydenhuolto joka tapauksessa yhdenvertaisuutta tukeva huvinvointivaltion kultahippunen, josta pitää pitää kiinni. Toivotaan, että amerikkalaiset saavat oman himmeän hippunsa loistamaan.
