Luovuttuani kuntavaaliehdokkuudesta, minulle on jäänyt ryhtinaallisesti aikaa ja halua nauttia tästä kauniista syksystä. Töiden jälkeen on voinut mennä kotiin, tyttö on ehtinyt maata vatsani päällä mielin määrin, olen kokannut, laulanut ja ulkoillut. Elänyt Ehtien.
Yksi tämän syksyn piristysruiskeista on ollut Helsingin Kaupunginteatterin High School Musical Peacockissa. Kävin katsomassa sen 9-vuotiaan poikani kanssa. Jännitin etukäteen, olisiko musikaali poikani mielestä liian lässy, tyttömäinen kikattelu josta ei saa otetta.
Pojan löysä takakeno muuttui aktiiviseksi etunojaksi heti, kun musiikki alkoi. Energia ja valo räjähtivät esiin ja koko sali jammaili mukana ihan kiitettävästi suomalaiseksi jörrikkäyleisöksi. Ihanaa! Kevytmielistä, ei-vakavaa, jenkkipurkkaa, lahjakasta laulamista ja tanssimista, hyvää mieltä, ei kaurismäkeä mailla halmeilla, ei mitään järkevää – vain kivaa älyvapailua.
Väliajalla siemailtiin kuohuvaa ja Pommacia. Miltäs vaikuttaa? Ihan jees.
Loppuaplodien jälkeen kysyin uudelleen. “Tää oli sellanen, jonka vois käydä katsomassa vaikka kuinka monta kertaa!” Sanoin tiukan ein. Kiitokset Marcolle, tuolle suomalaisen viihdemaailman ilon viljelijälle siitä, ettei hän palkannut 40-vuotiaita kankeroita esittämään 17-vuotiaita lapsosia. Kuten suomalaisessa teatterissa yleensä tehdään. Maski päälle ja menoksi. Tällä kertaa jotain parempaa.
Ja onneksi on Johanna Korhonen. Suomen kansa on yllättänyt myönteisesti tuomitessaan yksiselitteisesti Alma Median ja Lapin kansan päätoimittajan idiootteilut. Hyvä, me!
0 responses tähän mennessä ↓
Ei vielä kommentteja... Laita homma käyntiin täyttämällä alla oleva lomake.