niistä kärpäsistä minä vaan vielä

sen verran, että tänään yksi niistä lensi korvaani. Se on ihan yksinkertainen asia ja pieni tapahtuma, mutta voi tällaisena kesäpäivänä tuntua aikaslailla mullistavalta.

Seisoin mattolaiturin edessä ja katselin silmät mutkalla ja laiskana ihmisten uurastusta. Siinä sitten tuulenpuuskan mukana lensi se perkeleen kärpänen sinne korvakäytävääni. Pörisi hetken aikaa kuin mettä etsien ja häipyi kauhuissaan taivaanrantaan. Mitä juuri tapahtui?!, kiljuin mielessäni. Hetkeen en nimittäin kuullut mitään. Tai kuulin – sitä perkeleen pörinää.

Onneksi tajusi häipyä nopeasti. En minäkään minun korvassani viihtyisi. En ole mikän kärpästen mielentilojen erityisasiantuntija, mutta voisin vannoa, että se oli kauhuissaan.

Nauroivat mattolaiturilla, kun en suostunut huolehtimaan lasten jäätelöistä naamoista. Huikkasin vain, että en voisi vähempää niitten naamoista nyt välittää, kun oikea ja kokonainen kärpänen juuri käväisi korvassani. Kuulkaas.

Mitä mä sanoin. Melko mullistavaa.

Kotimatkalla esikoinen totesi, että mikä ettei korvaan. “Kun niille kerran poron sierain on ideaali paikka miksei sitten sun korva.” Miksei tosiaan. Jos alkais vaikka kasvattaa niitä ihan kaupallisiin tarkoituksiin. Myisi kärpäsiksi kärpästen paikalle. Olisin Kärpästen Herra.

Lasten musaa

Oltiinkohan ennen musiikkikasvatuksellisesti nuijempia kuin nyt?

Ennen lapsille tarjottiin Nummisen EmmAan hurttihuumoria lukuunottamatta lähinnä leppäpirkko keittää sulle puuroo -tasoista musiikkia.

Vanhoja lastenvinyylejä taitaa olla aivan turha kaivaa esiin ja panna lautaselle pyörimään. Epäilen,että ne saavat osakseen huvittuneita irvinaamoja ja uneliaita haukotuksia.

Mutta kyllä kokeilla pitää. Edes oman nostalgiahimon takia. Ja saattaahan joku outolintulapsi tykätäkin.

Nyt on joka tapauksessa rokkia, kyhättyjä bändikilparyhmiä ja lokinpoikaa joka lähtöön. On hiffattu, että skidit kuuntelevat mielummin Rainbown I Surrenderia kuin Pientä Tytön Tylleröistä. Viimeksi mainittu on muuten kelpo laulu. Voi laulaa iltasadun sijaan myös Pojan Palleroille. *kannattaa kokeilla, maistuis varmaan sullekin ja se vaan nyt on tyhmää maksaa liikaa ja muita mainoslauseita tähän suosituksiksi *

Nyt diggaillaan Lordia ja Aria siinä missä ennen ihania Pikkuoravia.

Eli onko median ja markkinointikoneistojen läpisyövyttämä maailmamme sittenkin taas pilannut kaiken? Onko viaton lapsuus mennyttä kaikenmaailman tiktakkien ja heviriiviöiden maihinnousun myötä? Voiko Pelle Miljoonaa ja Sturm und Drangia hoilaava nelivuotias selviytyä terveenä aikuisuuteen?

Riittävätkö helisevällä äänellä veisatut iltalaulut, kuorot, musiikkiluokat, opistot ja hop hop däbä däbä -muskari-vauvauinti-äitilapsikerhot vaimentamaan lasten hevikolhuja ja Idols-vääristymiä? Eivätköhän. Toivottavasti eivät vaimenna liikaa! Harrastusten, television ja levy-yhtiöiden ponnistelujen kytkytuotteena myös vanhemmat pysyvät mukavasti kärryillä siitä, mikä on nyt pop. Eiku rock. 

Kun vielä saatais JYRKI takaisin. Se se vasta nuijaa oli, kun Jyrki lopetettiin!

Kauan eläköön pääministeri Paavo Väyrynen

Kansalaiset, Paavon pääministerikausi on alkanut. 

Tästä hermostuneen hihityksen ja ankaran pelon välimaastosta kumpuavasta kesäfiiliksestä saamme nauttia koko kuluvan viikon, kun Paavo tuuraa Mattia.

Millaisiksi muotoutuvat Paavon pääministerikaudella suhteemme itään?
Millainen on valtioneuvoston suhde julkisuuteen Paavon pääministerikaudella?
Miten Paavon pääministeriys muuttaa kuntarakennettamme?
Miten se ravistelee tanhuajia, pohjoisen isäntiä, keskustanuoria tahi Vuokkoa?
Millaisen Suomen Paavo jättää seuraajalleen – ensi viikoksi?

Nyt ei kaiu lakeuksilla älämölö, ei ilkamoi etelä ei länsi, kenkään. Suomineito istuu hiirenhiljaa torpassaan, pitää peukkuja, ottaa kuppia, tärisee hiljakseen. Vain mielessään tohtii laulaa lähtevänsä muille maille vierahille etten suuaa nähdä vois.