Demarit,
nuo kotimaisen poliittisen kentämme marttyyrit ja naapuriloan ilkamoivat tonkijat, masennusoireyhtymäiset raskaan sarjan sosiaalinyrkkeilykaiffarimme, ovat tutkineet hartaasti, mistä saattoi johtua sdp:n vaalitappio männä keväänä.
Toki perustettiin työryhmä tämän tappion syitä tutkimaan. Toki vain siksi, että se, minkä kaikki jo tiesivät, oli liian piinallista tuosta vain oitis ääneen puhuttavaksi. Toki ratkaisumalli oli oivallinen siinä mielessä, että nyt itsestäänselvyydet saatiin demokraattisessa prosessissa kirjattua ylös puolueen tulevaksi onneksi. Ja toki niistä voidaan myös työryhmäprosessin kautta avoimemmin nyökytellä iltauutisille.
Pari pointtia kansakunta toki tiesi jo ennen työryhmätyöskentelyn aloittamista:
A) Jos vasemmistopuolue toimii hallituksessa kovin ottein kuin oikeistopuolue, mutta vakuuttaa juuri vaalien alla tehneensä parannuksen, vaalitappiolle on luotu hedelmälliset lähtökohdat.
B) Jos puolueen puheenjohtaja on puheissaan tylsä ja yleisesti sikaovelan pelurin maineessa, eikä kansa häneen gallupien valossakaan luota, on vaalitappio aika todennäköinen.
C) Mikäli yhtälöä höystetään yleisesti vihatulla, ennakkoluuloja ruokkivalla ja vanhanaikaisella mainoskampanjalla sekä kansaa ärsyttävällä näkyvällä aayy-kytköksellä, vaalitappio on varma.

